|
Toistakymmentä vuotta sitten aloin matkata säännöllisesti
Järvenpään ja Leányfalun väliä. Matka tuntui
luontevalta Ruotsin, Saksan ja Tsekinmaan kautta. Pari tuhatta kilometriä
ajamista hyviä teitä pitkin ja välillä vielä pari
yötä laivalla, kenties vielä yksi jossain Saksassa. Joka
kerta kuitenkin karttaa tutkiessani huomasin, että Unkariin on suorempikin
tie Baltian ja Puolan kautta. Uskaltaisikohan kokeilla? Puolan ja Liettuan
raja oli hankala. Odotusta oli kuulemma päiväkaupalla. Uskaltauduin
kuitenkin yrittämään.
Aluksi kuljin Kaliningradin kautta ohittaen siten rajahanka-luudet.
Ensimmäinen kerta onnistui huonosta kartasta huolimatta hyvin. Aikaa
kului matkan pituuteen nähden suhteellisen kauan, mutta nelisen tuntia
oli todella lyhyt aika verrattuna vuorokauden rajalla odottelemi-seen.
Seuraavana vuonna olin jo mielestäni vanha tekijä Venäjän
alueen kauttakulkijana. Vuoden aikana oli kuitenkin viesti kulkijoiden
lisääntymisestä saavuttanut sekä kelvottoman miliisin
että mafian. Rahastus oli saavuttanut huikeita mittasuhteita. Ylinopeussakko
tuli miliisin mielivallalla "virkistysrahastoon" ja rajan ylitys tapahtui
vain mafialle maksamalla. Eipä siis enää tehnytkään
mieli Kaliningradiin. Oli uskaltauduttava uudelle tielle.
Liettuan ja Puolan raja
Vuosien mittaan on sekä teillä että rajoilla tapahtunut
selvää kehitystä. Tällä hetkellä tiet ovat
hyvässä tai ainakin kohtuullisessa kunnossa. Olen tehnyt matkaa
sekä henkilöautolla että matkailuautolla eikä kuminankaan
kanssa ole ollut tien suhteen valittamista. Rajamuodollisuudetkin ovat
jo asiallisia. Ylitys kestää korkeintaan vartin lukuun ottamatta
Liettuan ja Puolan rajaa. Kaikilla rajoilla on siirrytty jo yhteen tarkastuspisteeseen.
Siitä huolimatta Liettuan ja Puolan rajalla kuluu vielä nytkin
aikaa puolesta tunnista tuntiin. Kyse ei ole tarkastuksen kestämisestä
vaan turhasta seisotta-misesta. Kun seisot mitään voimatta turhaan
autiolla raja-ase-malla, ei pinnan kiristymiseltä voi välttyä.
Mielenkiinnolla odotan ensi toukokuuta. Onkohan tieto Euroopan unionista
saavuttanut Liettuan ja Pohjois-Puolan rajaviranomaiset?
Tiet ovat siis hyvässä kunnossa. Polttoainetta on saatavissa
hyvin ja se on hinnaltaan edullista aina Unkariin saakka. Onhan se sielläkin
halvempaa kuin Suomessa, mutta ero ei ole niin merkittävä kuin
matkan varrella. Henkilöautolla matkatessa on matkamiehelle sopivia
yöpymispaikkoja mukavasti tarjolla. Ei kuitenkaan kannata jättää
majoittumista kovin myöhäiseksi. Siinä käy kokemukseni
mukaan niin, että majoituspaikat katoavat yön pimeyteen. Varsinkin
Latvian ja Liettuan teiden varsilla on majapaikkoja vielä harvassa,
mutta varsinkin Puolasta löytyy joka kaupungista ja matkan varreltakin
kohtuuhintaisia yöpymispaikkoja. Itse käytän Suomenlahden
ylitykseen pikalaivoja, jolloin iltalaivalla mennessä yövyn Viron
puolella ja seuraavan yön lähellä Varsovaa. Sieltä
pääseekin sitten halutessa vaikka yhden päivän aikana
Unkariin. Aamulaivalla mennessäni ensimmäisen yön vietän
Pohjois-Puolassa, yleensä Su-walkissa ja toisen Tatralla Skawassa.
Siitä sitten rauhallisesti vuoristoteitä pitkin läpi Slovakian
ja iltapäivän puolella ollaan jo joko Parassapusztassa tai Es-tergomissa
matkan suunnasta riippuen. Matkailuautolla on yöpymispaikan löytäminen
jo huomattavasti mutkikkaampaa. Latvian rannikolta vielä löytyy
paikkoja, mutta siitä etelään on turvauduttava huoltoasemien
yhteydessä oleviin rekkapark-keihin. Varsinkin uusilta huoltoasemilta
löytyvät jo kuitenkin kunnolliset sosiaalitilatkin. Teiden merkinnät
ovat yleisesti ottaen hyvät. Reittiin on tietenkin syytä tutustua
kartalla aina aamuisin. Ainoastaan Varsovan läpi ajettaessa on tarpeen,
että vieressä istuu tarkasti tienviittoja seuraava kartanlukija.
Muuten kuljettaja kyllä ehtii seuraamaan opasteita.
Puolassa ja Slovakiassa
runsaasti nähtävää
Jos matkalla ei ole aikataulua tai se on riittävän joustava,
on matkalla runsaasti nähtävää. Viro on meille jo lähes
kotimaa ja Latviassakin on matkan varrella mukavaa nähtävää.
Ennen Riikaa tulevat esiin komeat Riian-lahden hiekkarannat. Eväskah-vit
rannalla maistuvat erinomaisilta. Päivä tai pari Riiassa eivät
mene hukkaan. Riian eteläpuolella voi tehdö tunnin mutkan ja
ajaa Liettuan puolella Siauliain kautta, jota ennen on tien vasemmalla
puolella kuuluisa Ristikukkula. Se on näkemisen arvoinen paikka. Itse
paikasta voidaan olla montaa mieltä, mutta nähdä se kannattaa.
Matkan varrelle sijoittuu myös Kaunasin kaupunki. Sen kauneutta ylistetään,
eikä suotta.
Varsovassa menee haluttaessa aikaa vaikka kuinka monta päivää.
Varsovasta etelään mentäessä tullaan Krakovaan, joka
säilyi sodan jaloista ja on siis alkuperäinen puolalaiskaupun-ki.
Pari päivää sielläkin kuluu kuin siivillä. Lähistöllä
on kaksi kokemisen arvoista paikkaa Oswiecim eli Auschwitch ja maailmanperintölistalle
kuuluva Wielickan suolakaivos. Slovakian puolelle siirryttäessä
tullaan hirsitaloistaan kuuluisaan pikkukaupunkiin ja vähän sen
jälkeen on jälleen viitta maailmanperintökohteeseen. Sielläkin
kannattaa poiketa ja vertailla esimerkiksi vanhaan Raumaan tai Suomenlinnaan.
Muutaman kilometrin nousun jälkeen on nähtävissä todella
aito vuoristolaiskylä. Siitä sitten edelleen vuoristoteitä
kohti Unkaria ja jos valitsee Tonavan ylityksen Sturovossa, on vastassa
uudelleen rakennettu silta Estergomiin. Suorin reitti Budapestiin kulkee
Vácin kautta, mutta ei Tonavan vartta ajelemisessakaan ole mitään
vikaa. Itä-Unkariin matkaajien suosima reitti kulkee Puolasta Zakopanen
kautta. Sen reitin varrelta löyty vät Tatran komeimmat maisemat.
Unkarin puolella matkaaminen onkin sitten jo toinen juttu.
Jaakko Kuusela |
o AJK kotisivu